Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy

maanantai 26. toukokuuta 2014

Pelottavan hyvä koulutus / Skrämmande bra skolning

TouNet -hankkeen yksi kevään viimeisistä toimenpiteistä on järjestää matkailun verkkomarkkinoinnin ja sähköisen myynnin koulutusta Uudellamaalla.
Kouluttajana toimii yksi suomen johtavista asiantuntijoista, Kirsi Mikkola.

Valitettavan negatiivisiä kommentteja on markkinoilla kuultu, että miksi järjestää kiireisimpään ruuhka-aikaan kun kaikilla on enemmän töitä kuin mitä matkailuyrittäjän 24 tunnin päivään mahtuu.
Olen itse muutamalle yrittäjälle huomauttanut että koska oli mahdollisuus järjestää ja hanke kohta loppuu, niin oli parempi järjestää koulutus kun olla järjestämättä.
Ainakin jotkut hyötyvät ja kaikki hyödyllinen auttaa aluettamme eteenpäin matkailumarkkinoiden kovassa kilpailussa.

Jos kaikki tietäisivät, ja sen haluan tällä kirjoituksella tuoda esille, miten hyvä, siis miten pelottavan hyvä, tämä koulutus on, niin priorisointi olisi monella erilainen.
Siis pelottava siksi että huomaa miten paljon voisi vielä tehdä, miten huikeita mahdollisuuksia tavoittaa markkinoita on jäänyt käyttämättä.

Tämä on pitkän tähtäimen kehittäminen ja kouluttautuminen, joka avaa silmät näkemään miten mielettömän paljon olisi vielä tekemistä, jotta alueemme yrittäjät olisivat esillä niillä markkinoilla, joilla matkailijat hakevat seuraavaa matkakohdettaan.
Jos yrittäjät tietäisivät niin jättäisivät jotain muuta tekemättä ja osallistuisivat tähän ilmaiseen muutaman tunnin tehoiskuun.
Jopa Espoon kokoisessa kaupungissa, jossa itse osallistuin koulutukseen, osallistujien määrä oli todella pieni.
Niitä järjestetään vielä muutama eri puolella Länsi-Uuttamaata, joten vielä ehtii.

Tällaisten koulusten lisäksi, se mitä vielä enemmän tarvittaisiin, olisi kehittäjä, joka kädestä pitäen auttaisi yrityksiä toteuttamaan kaikki mitä pitäisi ja voisi tehdä. Yksi asia on osallistua koulutukseen, siihen tarvitaan tässä tapauksessa muutama tunti. Ihan toinen asia on miten aika ja taito yrittäjällä riittää tehdä kaiken sen minkä koulutuksen aikana oppii että pitäisi tehdä.
Jotta tällainen koulutus olisi todella tehokasta, sitä pitäisi kehittäjän jälkikäteen käydä yrittäjän kanssa läpi ja tehdä suunnitelma miten saada asiat toteutettua. Ja sitten katsoa että se myös tapahtuu. Muuten jää haaveeksi että joo, olisi hyvä, jos vain ehtisi. Ja ollaan edelleen samassa kehityspisteessä kuin ennen koulutusta.

Eli seuraavaa hanketta voisi käyttää Jukan kaltaiseen kehittäjään, sellaiseen joka todella käy yrityksissä ja varmistaa yrittäjän kanssa että toimenpiteet viedään läpi. Tavalla tai toisella, joko yrittäjän omalla työpanoksella tai jonkun muun tekeämänä.
Vasta sitten siirrytään eteenpäin markkinoidemme valloituksessa!

Den sista åtgärden inom TouNet projektet denna vår är att arrangera skolning i internetmarknadsföring i Nyland.
Kursen hålls av en av landets ledande experter på området, Kirsi Mikkola.

Tyvärr har man hört negativa kommentarer på marknaden, att värför ordnas kurser under värsta rusningstid, då alla har mera jobb än vad man hinner med under turistföretagarens 24 timmars arbetsdag.
Själv har jag förklarat åt några företagare att eftersom det fanns tillfälle att arrangera dessa kurser nu och det tillfället inte finns senare, så är det bättre att arrangera skolning än att inte göra det.
Alltid är det någon som har möjlighet att dra nytta av kurser och allt sådant för oss ändå en bit framåt i resebranschens hårda konkurrens.

Om alla skulle veta, och det vill jag föra fram med denna skrivelse, hur bra, hur skrämmande bra, skolningen var, så skulle mångas prioriteringar se annorlunda ut.
Skrämmande, därför att man märker hur mycket, som ännu borde göras och vilka otroliga möjligheter det ännu finns att nå marknaderna. Möjligheter, som vi inte har lyckats utnyttja.

Dethär är långsiktig utveckling och utbildning, som öppnar ögonen att se hur mycket som ännu kunde göras för att våra företag skulle vara närvarande på de marknader där resenären söker sin nästa destination.
Om företagarna skulle veta, skulle de lämna något annat ogjort och offra några timmar till en sådan här effektiv skolning, som dessutom är gratis.
T.o.m. i en stor stad som Esbo, där jag själv var med, kunde deltagarna räknas på båda händernas fingrar.
Skolningen arrangeras ännu i några städer i Nyland, så ännu hinner man med.

Förutom skolningar av dethär slaget, så skulle det ännu mer behövas en utvecklare, som konkret hjälper företagen att förverkliga allt, som kunde och borde göras. Det är en sak att gå på skolning. För det behöver man, såsom i detta fall, offra några timmar. En helt annan sak är hur tid och kunskaper räcker till för företagaren att göra allt det som skolningen uppmanar att göra.
För att en sådan här skolning skall vara verkligt nyttig, borde utvecklaren tillsammans med företagaren gå igenom och göra en plan över det som skall genomföras. Och sedan se att det blir gjort. Annars förblir det vid att “joo nu sku man borda…” och där är vi igen, vid samma utgångspunkt som före skolningen.

Alltså kunde nästa projekt anställa en utvecklare, sådan som Jukka, som verkligen går till företagen och tillsammans med företagaren säkerställer att åtgärder genomförs. Antingen så att företagaren själv kan och har möjlighet att göra, eller att någon utomstående gör. Hur som helst, men det är endast på detta sätt, som vi verkligen kommer fram i vår erövring av turistmarknaderna!

Berit Mariani-Cerati

Kirjoittaja on Länsi-Uusimaalainen matkailualan ammattilainen, joka työskentelee Friman Matkat -nimisessä yrityksessä.
www.frimanmatkat.fi
   

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Lumon käynnistyminen

1.5.2014 on historiallinen päivä Länsi-Uudenmaan matkailussa. Kyseinen päivä on se päivä, kun Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy käynnistää toimintansa. Mukaan on sitoutunut 26 Länsi-Uusimaalaista matkailuyritystä sekä 5 kuntaa (Raasepori, Inkoo, Hanko, Lohja, Siuntio). Lisäksi Lumo on hakemassa hankerahoitusta Uudenmaan liitosta.

Lohjan kaupunginjohtaja Simo Juva
allekirjoittaa Lumon ja kuntien
välistä sopimusta
Matka on ollut pitkä, mutta tähän on nyt päästy.
Viime viikolla viiden kunnan kunnanjohtajat allekirjoittivat hankintasopimuksen Lumon kanssa. Nyt on sitten näytön paikka. Kesän aikana pitäisi saada ensimmäiset näkyvyyskanavat valmiiksi ja syksyllä jo asiakkaita mukana oleville yrityksille. Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, ei työ tule olemaan helppoa. Olen kuitenkin erittäin innokas ja uskon menestykseen. Mitä siis Lumo tulee tekemään seuraavien kuukausien aikana?

Brändi ja tuotteet

Mukana olevat yritykset aloittavat tuotteistamisen välittömästi. Rakennamme tuotekokonaisuuksia, paketteja ja tarinoita. Näiden kokonaisuuksien ympärille rakentuu alueen matkailuidentiteetti ja sitä kautta brändi. Tuotteistamisen keskiössä ovat yritykset ja niiden tuotteet, mutta sitäkin tärkeämpänä asiakkaat. Myynti kasvaa vain, jos tuotteet ovat asiakkaan näkökulmasta kiinnostavia ja laadukkaita.

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee

Olen jo sen verran ollut mukana matkailussa ja julkisten tahojen rahoittamissa toimenpiteissä, että olen oppinut muutaman asian:
  • Kaikki ovat matkustaneet, joten kaikki tietävät matkailusta myös liiketoimintana.
  • Koska toiminnassa on mukana veronmaksajien rahaa, ovat oikeastaan kaikki myös maksavia asiakkaita ja siksi oikeutettuja esittämään mielipiteitä.

Lumo ei kuitenkaan näistä välitä. Lumo keskittyy siihen, että niiden yritysten liiketoiminta kehittyy positiivisesti jotka ovat toimintaan sijoittaneet. Tämä positiivinen liiketoiminnan kehittyminen on täysin riippuvainen maksavien asiakkaiden mielipiteestä. Asiakas on kuningas.

Mukaan toimintaan

Lumon menestys on pitkällä aikavälillä riippuvainen myös siitä, että saamme laajan yritysjoukon mukaan toimintaan. Mitä enemmän saamme hajanaisia resursseja yhdistettyä, sitä tehokkaampaa koko alueen tekemä markkinointityö on. Siksi kutsunkin kaikki matkailutoimijat liittymään mukaan. Yhdessä teemme jotain hienoa. 

Tässä vielä aiheeseen liittyvä Fingerpori:)


Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy

VaellusMatkailualan erikoispiirre on se, että matkailija kuluttaa matkansa aikana matkailutuotteita laajasti eri
palveluntarjoajilta. Hyvin harvoin kaikki raha jää yhden yrityksen käsiin (all inclusive rantakohteet Kuubassa pääsevät melko lähelle tätä). Vaikka palveluntarjoajia on useita, on matkailijan kokemus kuitenkin yksi kokonaisuus.

Toimijat ovat usein pieniä ja pienten toimijoiden resurssit markkinointiin ja laajojen tuotekokonaisuuksien rakentamiseen ovat rajallisia. Tästä syystä matkailualalla pitää rakentaa laajaa yhteistyötä, jotta matkailija löytää tiensä matkailukohteeseen.

Länsi-Uudellamaalla on tätä asiaa yritetty jo pitkään. Tässä hieman historiaa:
Epäilemättä Eteläkärjen Matkailun historia on vaikuttanut siihen, että yhteistyö ei ole lähtenyt liikkeelle halutulla tavalla. Nyt aikaa on kuitenkin kulunut riittävästi. Kesällä 2013 valmistui Länsi-Uudenmaan matkailustrategia ja sen linjausten mukaisesti on käynnistetty Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy. Aikaa siis kului noin 8 vuotta siitä, kun ensimmäinen selvitys aiheesta tehtiin.

Miksi Lumo onnistuu kun moni muu matkailun alueorganisaatio epäonnistuu?

Alueellinen matkailuyhteistyö on vaikeaa. Ennen kaikkea kyse on siitä, että kaikkien yhteistyöhön osallistuvien pitäisi saada rahalleen vastinetta. Lisäksi julkisen rahan sotkeminen kuvioon voi tuoda tekemiseen tietynlaista ”velttoutta”. Eteläkärjen matkailun epäonnistuminen ei ole ainut esimerkki – viimeisen vuoden aikana homma on laitettu seis mm. Hämeessä (Hämeen matkailu) ja Jämsässä (Himosmaailma).

Miksi siis Lumo onnistuu?

  • Lumon omistus on matkailuyrityksillä. Jos toiminta ”veltostuu”, potkivat omistajat persuuksille.
  • Lumon rahoitus ei tule pelkästään julkiselta sektorilta, vaan myös yrityksiltä. Jos toiminta ”veltostuu”, potkivat rahoittajat persuuksille.
  • Lumo ei perusta myymälää Helsingin keskustaan, Lumo ei painata 100 000 esitettä, Lumo ei palkkaa 5 työntekijää eikä Lumo vuokraa isoa toimistoa tai liisaa Bemaria. Resursseista ohjataan mahdollisimman suuri osa itse asiaan, eli yritysten kaupan edistämiseen.
  • Lumo pyrkii olemaan nöyrä ja toteaa, että loppujen lopuksi samat riskit vaanivat kulman takana kuin muillakin toimijoilla.

Tässä vielä pari keissiä lisää siitä, kuinka vaikeaa tämä homma voi olla:
Lapin markkinointi nurin
Comma Group nurin
Kuopion matkailu lopetetaan

Seuraavassa kirjoituksessani käsitellään Lumoa ja sen käynnistämiseen liittyviä asioita.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Miksi juuri matkailu?

Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin  Raaseporin Yrittäjien lehdessä 10.4.2014.

Elinkeinoministeri Vapaavuori on käynnistänyt tänä keväänä TEM:in alaisuuteen ns. Matkailun kärkihankkeen. Ministeri on useaan otteeseen todennut, että matkailu on yksi Suomen tulevaisuuden tärkeistä teollisuudenaloista. Jo nyt matkailu tuottaa 2,7 prosenttia bruttokansantuotteesta, eli enemmän kuin maa- ja metsätalous, pankkisektori tai elintarviketeollisuus. Perusteluiksi tulevaisuuden visioilleen Vapaavuori on esittänyt mm. matkailun voimakkaan kasvun, työvoimavaltaisuuden ja sen aluekehityksen kannalta suotuisat vaikutukset. Kärkihankkeen tavoitteena on lisätä matkailuyhteistyötä koko Suomessa ja terävöittää matkailun kärkiä.

Myös Länsi-Uudenmaan alueella matkailu on ollut pitkällä aikavälillä kasvussa ja julkiset toimijat ovat myös tämän huomanneet. Matkailun yksi keskeisimmistä haasteista on sen pirstaleisuus. Suomessa matkailu koostuu 27 000 pää-asiassa pienestä tai keskisuuresta yrityksestä. Jotta tämä joukko voisi tehdä parempaa yhteistyötä, tarvitaan julkisia toimijoita edesauttamaan prosessia eteenpäin. Samalla on kuitenkin tärkeää muistaa, että yritykset on pidettävä keskiössä. Jos yksityinen ja julkinen sektori tekee saumatonta yhteistyötä, voidaan Länsi-Uudenmaan alueelle houkutella merkittävästi nykyistä enemmän matkailijoita.

Matkailuun panostaminen kannattaa monestakin syystä
  • Ensinnäkin, harva ihminen muuttaa paikkakunnalle, jossa hän ei ole joskus käynyt. Eli panostamalla matkailumarkkinointiin panostetaankin itseasiassa uusien asukkaiden houkutteluun alueelle. Sama koskee vaikkapa mökkiläisiä tai monia yrityksiä.
  • Suomessa on lukuisia paikkakuntia, joissa ei olisi yhtäkään kauppaa, bussilinjaa tai lääkäriä ilman matkailijoita. Eli kun matkailijoille rakennetaan infraa ja palveluita, hyödyttävät ne automaattisesti myös asukkaita. Hyvät palvelut houkuttelevat taas lisää asukkaita ja työntekijöitä.
  • Kuten todettu, matkailu on erittäin työllistävä ala. Tästä hyötyy erityisesti nuoret ja vaikeasti työllistettävät. Raaseporinkin alueella tämä on varmasti tärkeä asia huomioitavaksi.
  • Kun matkailuun panostetaan ja saadaan jotain hienoa aikaiseksi, on sen ulkoistaminen Aasiaan hyvin vaikeaa. Esimerkiksi Fiskarsin ruukkialue on merkittävästi vaikeampi siirtää Chongqingiin kuin esim. elektroniikkakomponenttien valmistus.
  • Matkailu on kasvuala. Vuonna 1950 maailmassa oli 25 miljoonaa kansainvälistä saapumista. Vuonna 2012 meni rikki miljardin raja. Vuoteen 2030 mennessä luku on jo lähempänä kahta miljardia. Tästä kasvusta ei kannata jäädä sivuun.
Länsi-Uudenmaan matkailuyhteistyöhön voit tutustua täältä: www.lansi.fi/lansiuudenmaanmatkailu
  Jukka Punamäki
Länsi-Uudenmaan matkailun aluekoordinaattori
 

torstai 19. joulukuuta 2013

Länsi-Uudenmaan matkailussa on ja ei ole tapahtunut paljon vuonna 2013

Historian ensimmäinen Länsi-Uudenmaan matkailustrategia valmistui kesäkuussa 2013. Strategia tehtiin yritysvetoisesti ja se on hyväksytty seitsemässä alueen kunnan kunnanhallituksessa. Kyseessä on kuitenkin vain paperi ja ilman konkreettisia toimenpiteitä se jää pölyttymään kirjahyllyyn. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että kuntien toimijat ovat ottaneet strategian tosissaan ja monia toimenpiteitä on viety jo eteenpäin.

Vuoden ylivoimaisesti tärkein projekti on tietenkin Lumo. Syksyn aikana pidettiin yli kymmenen infotilaisuutta eri puolilla Länsi-Uuttamaata ja tavattiin kymmeniä yrityksiä kasvokkain. Sähköposteja ja puheluita on ollut sadoittain. Lopputulos on hyvä – joskin parempikin olisi voinut olla. Mukaan toimintaan on sitoutunut 26 yritystä. Määrä on kovin pieni, kun mietitään, että alueella on lähdes 1000 yritystä joilla olisi ainakin periaatteessa intressi olla mukana toiminnassa. Positiivista on se, että kuntajohtajat Novagon toimialueelta vievät Lumon asian kunnanhallituksiin päätettäväksi ensi vuoden puolella.

Yhteistyötä muualla Suomessa

Vastaavaa kehitystä on tapahtunut paljon muuallakin Suomessa. Hämeessä matkailuyritykset perustavat omaa yhteenliittymää. Kymenlaaksossa yhdistetään matkailutoimia. Kuopiossa yritysvetoinen matkailuorganisaatio korvaa kaupungin vastaavan. Lapissa rakennetaan koko Lapin kattavaa ”House of Lapland” markkinointikoneistoa. Tampereella ja Kemijärvellä yhtiöitetään matkailua. Lahdessa on tuoreessa muistissa Lahti Region –organisaation perustaminen. Esimerkkejä on vaikka kuinka. Eli matkailun alueorganisaatiot siirtyvät kuntien alaisuudesta yritysvetoisiin osakeyhtiöihin yli kuntarajojen. Lumo on täysin vastaava projekti, mutta edelleenkin asian edistyminen on tahmeaa.

Peiliin katsomisen paikka

Olen tätä Lumo asiaa vienyt eteenpäin ja varmasti minullakin on paikka katsoa peiliin. Miksi niin tärkeä asia kuin Lumo ei edisty toivotulla tavalla? Miksi yhteistyön hyötyjä ei saada kirkastettua sellaisella tavalla, että alueen yritykset lähtisivät mukaan? Olen itse toiminut aikaisemmin Posion matkailuyhdistyksen toiminnanjohtajana. Posiolla on alle 4000 asukasta ja matkailu vasta nouseva elinkeino. Silti matkailuyhdistyksessä on mukana yli 60 jäsentä. Ruka-Kuusamo matkailuyhdistyksessä on mukana yli 150 toimijaa. Yli 100 000 asukkaan Länsi-Uudellamaalla mukaan saadaan 26 toimijaa. Voi olla, että vertaus ontuu, mutta mielestäni se kuitenkin näyttää hieman mittakaavaa.

Ne yritykset, jotka eivät ole lähteneet mukaan Lumon toimintaan ovat useimmiten perustelleet asiaa sillä, että eivät näe mitä hyötyä Lumosta olisi juuri heille. Olen toki monilla eri esimerkeillä pyrkinyt tämän hyödyn osoittamaan, mutta lienee selvää, että yrityksen pitää itse se yhteistyön hyöty ensin oivaltaa. Sitä ei kukaan ulkopuolinen pysty tekemään. Kun asiasta on yhteisissä tilaisuuksissa puhuttu, on mm. seuraavat kommentit nousseet esille: ”Ahneus ei ole vielä voittanut kateutta Länsi-Uudellamaalla” tai ”Länsi-Uudellamaalla ei mene vielä riittävän huonosti, että yritykset näkisivät yhteistyön hyödyt”.

Ei synkistellä vaan katsotaan tulevaisuuteen

Keskustelen aktiiviesti myös alueen ulkopuolisten toimijoiden kanssa ja olenpa kuullut myös tämän suuntaisia kommentteja: ”Älä huoli, Länsi-Uusimaa on kuuluisa yhteistyöhaluttomuudesta”. No, en näe asiaa kuitenkaan näin synkkänä. Mukana olevat 26 yritystä ovat mielestäni kuitenkin selkeä osoitus siitä, että oikeaa asiaa ollaan viemässä eteenpäin. Nämä yritykset ovat oivaltaneet, että sijoittamalla yhteiseen hyvään saadaan koko alue nousuun ja sitä kautta kaikki hyötyvät. Monille ongelma voi olla myös konkretian puute. Kun Lumolla ei ole osoittaa menestyksekästä menneisyyttä, ei monet uskalla lähteä mukaan. Sitten kun kone on käynnissä, muuttuu varmasti monilla toimijoilla aatokset.

Kävi tässä niin tai näin, minun tehtäväni on edistää Länsi-Uudenmaan matkailun yhteistyötä. Jatkan tätä työtä aktiivisesti hankkeen loppuun saakka (kesäkuu 2014). Jos yhteistyö ei lähde liikkeelle nyt, lähtee se pakon edessä myöhemmin. Matkailun erittäin merkittävä asema Länsi-Uudellamaalla on kuitenkin sellainen asia jolta ei voi sulkea silmiä.

Kiitos kaikille toimijoille yhteistyöstä ja hyvää joulua!

Jukka

Ps. Kuka tietää missä blogin kuva on otettu?

torstai 7. marraskuuta 2013

Oma pesä kuntoon

Kierrän työni puolesta aktiivisesti eri matkailualueilla eteläisessä Suomessa. Edellisen työni puolesta
kiersin vastaavasti Lapin alueella. Olen jutellut kymmenien kuntapäättäjien kanssa matkailusta ja sen kehittämisestä. Lähtökohtani on käytännössä aina se, että yhteistyötä täytyy tehdä yli kuntarajojen (ja yli yritysrajojen, maakuntarajojen ja yhä enemmän myös maarajojen). Asiakas kun ei ole kiinnostunut hallinnollisista rajoista jotka ovat muodostuneet sata vuotta sitten puron tai lehmipolun mukaan. Asiakas ei tiedä koska siirrytään kunnasta toiseen. Asiakasta kiinnostaa vain itse matkailutuote – olipa se missä tahansa.

Fyffe
Olen siis levittänyt tätä ilosanomaa jo pitkään. Käytännössä se tarkoittaa resurssien uudelleen kohdentamista, eli vanhojen toimintamallien muuttamista ja rahan uudelleenallokointia. Eli fyffeä. Otsikosta jo varmasti arvaatte mikä kuntapäättäjien hyvin yleinen vastaus on. ”Yhteistyö on ihan hyvä juttu ja kannatamme sitä, mutta meidän täytyy laittaa ensin oma pesä kuntoon. Sitten voimme lähteä tekemään yhteistyötä laajemmalla mittakaavalla.” Tämä on fraasi jota en haluaisi koskaan enää kuulla yhdelläkään matkailualueella.

Jatkuva muutos
Tämä niin sanottu ”kotipesä” ei tule koskaan valmistumaan. Maailma muuttuu, asiakkaiden vaatimustaso muuttuu ja toimijat muuttuvat. Toimikenttä on nykyään sellainen, että toimintaa pitää pystyä kehittämään jatkuvasti. Jos odotellaan jatkuvasti oman pesän valmistumista, ei koskaan päästä tarvittavaan laajempaan yhteistyöhön. Entä sitten jos joku kohta ei toimi? Parempi kuitenkin että asiakkaita tulee nyt kuin vasta sitten kun yritys on mennyt konkurssiin.

Asiakkaan näkökulma
Jos esimerkiksi Länsi-Uudellamaalla ei ryhdytä vahvaan matkailuyhteistyöhön yli kuntarajojen hyvinkin pian, ajavat muut alueet ohi (ja ovatkin jo monilla tavoilla niin tehneet). Otetaan esimerkiksi Kymenlaakson alue, jossa 5 kuntaa lakkauttaa omat matkailutoimistonsa ja siirtävät resurssit yhteen yhteiseen toimistoon. Kotkan suunnalla on siis selvästi lähdetty katsomaan asiaa asiakkaan näkökulmasta kuntarajat unohtaen.

Niille jotka kannattavat yhteistyötä (niin yksityiset kuin julkiset toimijat) sanon tämän:
Show me the money!

Ps. Länsi-Uudenmaan matkailun yhteinen myynti- ja markkinointiyhtiö Lumo on lähdössä käyntiin.
Käy tutustumassa Lumon sivuihin.
Lumo järjestää infotilaisuuksia marraskuussa 2013. Ilmoittaudu mukaan.

perjantai 30. elokuuta 2013

Matkailualueen yhteistyön rahoittaminen

”Suomen 25 000 matkailuyrityksestä 90 prosenttia on pieniä, ja vain harvalla on mahdollisuuksia panostaa kansainväliseen markkinointiin.”
Lähde: Helsingin Sanomat 16.7.2013

Tämä on yksi keskeisimmistä haasteista matkailualalle – ehkäpä keskeisin.

Maailman matkailumarkkinat kasvavat valtavaa vauhtia, vetureina esim. Kiina ja Intia. Finnairin suorat lennot Aasiaan, Suomen luonto, turvallisuus ja ylipäätään erikoisuus ovat asioita jotka puhuvat kiistatta Suomen matkailupotentiaalin puolesta. Miksi siis emme saa tätä enempää matkailijoita Suomeen?

Vastaus siis yllä – alan pirstaleisuus.

Mitkä ovat ne yhteistyön mallit, joiden avulla nämä 25 000 yritystä yhdistetään ja lähdetään tekemään oikeasti merkittävää markkinointia valituilla kohdealueilla? Tässä yhteydessä puhutaan ennen kaikkea rahasta ja sen keräämisestä. Toki muutakin yhteistyötä tarvitaan, mutta ilman rahallisia resursseja ei esim. Kiinan kokoisessa maassa saada paljonkaan aikaiseksi.

Yhteistyön mallit (eli rahan keruu).

1. Alueorganisaatio (tai mikä tahansa muu yhteistyöelin) toimii puhtaasti julkisin varoin ja yrittäjät pääsevät mukaan ilmaiseksi. Tähän vaihtoehtoon voidaan mieltää myös hankkeet, kuten EAKR, vaikkakin näissä usein mukana jonkinlainen yrittäjäosuus (ei läheskään aina).
2. Alueorganisaatio kerää yrittäjiltä vuosimaksun joka on kaikille toimijoille samansuuruinen yrityksen koosta riippumatta.
3. Alueorganisaatio kerää yrittäjiltä vuosimaksun, joka on sidottu liikevaihtoon.
4. Alueorganisaatio tekee markkinointitoimenpiteitä ja kerää jokaista erillistä toimenpidettä varten rahoituksen halukkailta yrityksiltä
5. Alueorganisaatio paketoi koko vuoden toimenpiteet erilaisiin näkyvyyspaketteihin (esim. esite, netti ja messut) ja myy niitä ennen vuoden alkua
6. Alueorganisaatio tekee markkinointitoimenpiteitä ja ohjaa asiakkaita yrittäjille. Yrittäjät maksavat vain niistä asiakkaista, jotka saapuvat heille yhteistyön tuloksena. Eli toimitaan tulospohjaisesti.
7. Matkailueuro, eli asiakas maksaa vaikkapa hotellimajoituksen laskun yhteydessä yhden euron, joka tilitetään alueorganisaatiolle.
8. Matkailijan kortti. Alueorganisaatio myy matkailijan korttia josta saatavat varat käytetään yhteismarkkinointiin. Kortilla saisi erilaisia etuuksia järjestelmässä mukana olevista yrityksistä.

Muutama perusolettama

Jokaisessa mallissa on omat hyvät ja huonot puolet ja ne riippuvat näkökulmasta. Näin ollen asetan muutaman perusolettaman:
1. Matkailualue on houkutteleva kun tarjonta on laaja
2. Matkailualueen vetovoima syntyy pitkälti juuri pienten toimijoiden toimesta – esim. viinitila, kahvila, melontayritys, kirkko, museo, b&b, jne.
3. Julkisen rahoituksen osuus yksittäisen elinkeinon edistämiseksi vähenee tai katoaa kokonaan jollakin aikajänteellä
4. Aitoa ja pitkäjänteistä yhteistyötä syntyy vain jos järjestelmä on reilu ja tasapuolinen kaikille toimijoille
5. Kukaan ei halua vapaamatkustajia

Rahoitusmallien perkaus

1. Julkinen rahoitus vähenee tai poistuu kokonaan. Lisäksi julkinen rahoitus on byrokraattista ja se ei taivu kovin hyvin vaadittuihin asioihin. Julkisesta rahasta puuttuu dynaamisuus.
2. Koska matkailuyritykset ovat hyvin erikokoisia, on samansuuruinen vuosimaksu haasteellinen. 1000 euroa on täysin erikokoinen summa suurelle hotelliketjulle tai pienelle kahvilalle. Tästä seuraa kaksi asiaa: 1. emme saa kaikkia mukaan yhteistyöhön ja 2. järjestelmästä puuttuu reiluus ja pitkäjänteisyys katoaa.
3. Liikevaihtoon sidottu vuosimaksu on käytössä useammalla alueella. Onko kuitenkaan reilua, että iso yritys maksaa merkittävästi enemmän kuin pieni samasta näkyvyydestä? Tämä tarkoittaa hyväntekeväisyyttä isolta yritykseltä. Jos kuitenkin näkyvyyden laajuus sidotaan maksettuun summaan, pienten näkyvyys katoaa. Tästä seuraa taas se, että tarjonta supistuu ja juuri ne pienet matkailun helmet jäävät pois.
4. On erittäin vaivalloista kerätä jokaista kampanjaa varten erillinen rahoitus. Se ei ole myöskään kovin pitkäjänteistä, eli sitä mitä matkailumarkkinoinnissa juuri tarvittaisiin.
5. Paketointi on toinen melko yleisesti käytetty malli. Usein tämä malli on kuitenkin hieman sekava, kun paketteja on monia erilaisia. Myöskään tämä malli ei ole kovin pitkäjänteinen ja myyntityö pitää tehdä joka vuosi uudestaan. Tämä on myös yrittäjän kannalta hieman epävarma malli, koska mitään takuita yrittäjälle virtaavista asiakkaista ei saada. Lisäksi malli on hieman jähmeä – nykymarkkinoinnissa pitää pystyä reagoimaan nopeasti eri tilanteisiin. Jos vaikka mediassa syntyy ilmiö liittyen johonkin matkailukohteeseen, pitäisi siihen pystyä reagoimaan nopeasti.
6. Tulospohjaista mallia ei tiettävästi käytetä missään. Tämä on tasapuolisin ja reilun malli ja vähentää julkisen rahan tarvetta. Malli myös varmistaa sen, että tehdyt toimenpiteet ovat tehokkaita. Mallin ongelma on sen teknologiakeskeisyys. Ovatko yrittäjät valmiita käyttämään toistaiseksi melko vähän tunnettua teknologiaa? Ja ovatko alueorganisaatiot valmiita muuttamaan koko ansaintalogiikkansa?
7. Matkailueuro on ideana erittäin kannatettava, mutta sen toteuttaminen on erittäin haastavaa. Jos tällainen veroluonteinen raha kerätään laskun yhteydessä, vaatisi se lain muuttamista. Lisäksi niiden yritysten määrittely jotka rahaa keräävät on erittäin haastavaa.
8. Matkailijan kortti on vaihtoehtona varteenotettava. Ongelma on se, että miten kortti saadaan markkinoitua kaikille matkailijoille niin, että riittävän moni sen ostaisi. Saadaanko tällä tavalla kerättyä riittävän iso potti?

Muitakin malleja lienee, mutta kirjoittaja ei niitä nyt keksi. Erittäin mielellään kuulen muistakin vaihtoehdoista. Tiedän, että monilla alueilla painitaan saman kysymyksen äärellä. Monilla alueilla myös yhdistyy useampi malli - erityisesti julkisen ja yritysrahan yhdistelmät ovat erittäin yleisiä.

Edellä kirjoitettu ei varmasti ole absoluuttinen totuus – tähän kaivataan kriittistä keskustelua.
Kommentoikaa!