Oma pesä kuntoon

Kierrän työni puolesta aktiivisesti eri matkailualueilla eteläisessä Suomessa. Edellisen työni puolesta
kiersin vastaavasti Lapin alueella. Olen jutellut kymmenien kuntapäättäjien kanssa matkailusta ja sen kehittämisestä. Lähtökohtani on käytännössä aina se, että yhteistyötä täytyy tehdä yli kuntarajojen (ja yli yritysrajojen, maakuntarajojen ja yhä enemmän myös maarajojen). Asiakas kun ei ole kiinnostunut hallinnollisista rajoista jotka ovat muodostuneet sata vuotta sitten puron tai lehmipolun mukaan. Asiakas ei tiedä koska siirrytään kunnasta toiseen. Asiakasta kiinnostaa vain itse matkailutuote – olipa se missä tahansa.

Fyffe
Olen siis levittänyt tätä ilosanomaa jo pitkään. Käytännössä se tarkoittaa resurssien uudelleen kohdentamista, eli vanhojen toimintamallien muuttamista ja rahan uudelleenallokointia. Eli fyffeä. Otsikosta jo varmasti arvaatte mikä kuntapäättäjien hyvin yleinen vastaus on. ”Yhteistyö on ihan hyvä juttu ja kannatamme sitä, mutta meidän täytyy laittaa ensin oma pesä kuntoon. Sitten voimme lähteä tekemään yhteistyötä laajemmalla mittakaavalla.” Tämä on fraasi jota en haluaisi koskaan enää kuulla yhdelläkään matkailualueella.

Jatkuva muutos
Tämä niin sanottu ”kotipesä” ei tule koskaan valmistumaan. Maailma muuttuu, asiakkaiden vaatimustaso muuttuu ja toimijat muuttuvat. Toimikenttä on nykyään sellainen, että toimintaa pitää pystyä kehittämään jatkuvasti. Jos odotellaan jatkuvasti oman pesän valmistumista, ei koskaan päästä tarvittavaan laajempaan yhteistyöhön. Entä sitten jos joku kohta ei toimi? Parempi kuitenkin että asiakkaita tulee nyt kuin vasta sitten kun yritys on mennyt konkurssiin.

Asiakkaan näkökulma
Jos esimerkiksi Länsi-Uudellamaalla ei ryhdytä vahvaan matkailuyhteistyöhön yli kuntarajojen hyvinkin pian, ajavat muut alueet ohi (ja ovatkin jo monilla tavoilla niin tehneet). Otetaan esimerkiksi Kymenlaakson alue, jossa 5 kuntaa lakkauttaa omat matkailutoimistonsa ja siirtävät resurssit yhteen yhteiseen toimistoon. Kotkan suunnalla on siis selvästi lähdetty katsomaan asiaa asiakkaan näkökulmasta kuntarajat unohtaen.

Niille jotka kannattavat yhteistyötä (niin yksityiset kuin julkiset toimijat) sanon tämän:
Show me the money!

Ps. Länsi-Uudenmaan matkailun yhteinen myynti- ja markkinointiyhtiö Lumo on lähdössä käyntiin.
Käy tutustumassa Lumon sivuihin.
Lumo järjestää infotilaisuuksia marraskuussa 2013. Ilmoittaudu mukaan.

Matkailualueen yhteistyön rahoittaminen

”Suomen 25 000 matkailuyrityksestä 90 prosenttia on pieniä, ja vain harvalla on mahdollisuuksia panostaa kansainväliseen markkinointiin.”
Lähde: Helsingin Sanomat 16.7.2013

Tämä on yksi keskeisimmistä haasteista matkailualalle – ehkäpä keskeisin.

Maailman matkailumarkkinat kasvavat valtavaa vauhtia, vetureina esim. Kiina ja Intia. Finnairin suorat lennot Aasiaan, Suomen luonto, turvallisuus ja ylipäätään erikoisuus ovat asioita jotka puhuvat kiistatta Suomen matkailupotentiaalin puolesta. Miksi siis emme saa tätä enempää matkailijoita Suomeen?

Vastaus siis yllä – alan pirstaleisuus.

Mitkä ovat ne yhteistyön mallit, joiden avulla nämä 25 000 yritystä yhdistetään ja lähdetään tekemään oikeasti merkittävää markkinointia valituilla kohdealueilla? Tässä yhteydessä puhutaan ennen kaikkea rahasta ja sen keräämisestä. Toki muutakin yhteistyötä tarvitaan, mutta ilman rahallisia resursseja ei esim. Kiinan kokoisessa maassa saada paljonkaan aikaiseksi.

Yhteistyön mallit (eli rahan keruu).

1. Alueorganisaatio (tai mikä tahansa muu yhteistyöelin) toimii puhtaasti julkisin varoin ja yrittäjät pääsevät mukaan ilmaiseksi. Tähän vaihtoehtoon voidaan mieltää myös hankkeet, kuten EAKR, vaikkakin näissä usein mukana jonkinlainen yrittäjäosuus (ei läheskään aina).
2. Alueorganisaatio kerää yrittäjiltä vuosimaksun joka on kaikille toimijoille samansuuruinen yrityksen koosta riippumatta.
3. Alueorganisaatio kerää yrittäjiltä vuosimaksun, joka on sidottu liikevaihtoon.
4. Alueorganisaatio tekee markkinointitoimenpiteitä ja kerää jokaista erillistä toimenpidettä varten rahoituksen halukkailta yrityksiltä
5. Alueorganisaatio paketoi koko vuoden toimenpiteet erilaisiin näkyvyyspaketteihin (esim. esite, netti ja messut) ja myy niitä ennen vuoden alkua
6. Alueorganisaatio tekee markkinointitoimenpiteitä ja ohjaa asiakkaita yrittäjille. Yrittäjät maksavat vain niistä asiakkaista, jotka saapuvat heille yhteistyön tuloksena. Eli toimitaan tulospohjaisesti.
7. Matkailueuro, eli asiakas maksaa vaikkapa hotellimajoituksen laskun yhteydessä yhden euron, joka tilitetään alueorganisaatiolle.
8. Matkailijan kortti. Alueorganisaatio myy matkailijan korttia josta saatavat varat käytetään yhteismarkkinointiin. Kortilla saisi erilaisia etuuksia järjestelmässä mukana olevista yrityksistä.

Muutama perusolettama

Jokaisessa mallissa on omat hyvät ja huonot puolet ja ne riippuvat näkökulmasta. Näin ollen asetan muutaman perusolettaman:
1. Matkailualue on houkutteleva kun tarjonta on laaja
2. Matkailualueen vetovoima syntyy pitkälti juuri pienten toimijoiden toimesta – esim. viinitila, kahvila, melontayritys, kirkko, museo, b&b, jne.
3. Julkisen rahoituksen osuus yksittäisen elinkeinon edistämiseksi vähenee tai katoaa kokonaan jollakin aikajänteellä
4. Aitoa ja pitkäjänteistä yhteistyötä syntyy vain jos järjestelmä on reilu ja tasapuolinen kaikille toimijoille
5. Kukaan ei halua vapaamatkustajia

Rahoitusmallien perkaus

1. Julkinen rahoitus vähenee tai poistuu kokonaan. Lisäksi julkinen rahoitus on byrokraattista ja se ei taivu kovin hyvin vaadittuihin asioihin. Julkisesta rahasta puuttuu dynaamisuus.
2. Koska matkailuyritykset ovat hyvin erikokoisia, on samansuuruinen vuosimaksu haasteellinen. 1000 euroa on täysin erikokoinen summa suurelle hotelliketjulle tai pienelle kahvilalle. Tästä seuraa kaksi asiaa: 1. emme saa kaikkia mukaan yhteistyöhön ja 2. järjestelmästä puuttuu reiluus ja pitkäjänteisyys katoaa.
3. Liikevaihtoon sidottu vuosimaksu on käytössä useammalla alueella. Onko kuitenkaan reilua, että iso yritys maksaa merkittävästi enemmän kuin pieni samasta näkyvyydestä? Tämä tarkoittaa hyväntekeväisyyttä isolta yritykseltä. Jos kuitenkin näkyvyyden laajuus sidotaan maksettuun summaan, pienten näkyvyys katoaa. Tästä seuraa taas se, että tarjonta supistuu ja juuri ne pienet matkailun helmet jäävät pois.
4. On erittäin vaivalloista kerätä jokaista kampanjaa varten erillinen rahoitus. Se ei ole myöskään kovin pitkäjänteistä, eli sitä mitä matkailumarkkinoinnissa juuri tarvittaisiin.
5. Paketointi on toinen melko yleisesti käytetty malli. Usein tämä malli on kuitenkin hieman sekava, kun paketteja on monia erilaisia. Myöskään tämä malli ei ole kovin pitkäjänteinen ja myyntityö pitää tehdä joka vuosi uudestaan. Tämä on myös yrittäjän kannalta hieman epävarma malli, koska mitään takuita yrittäjälle virtaavista asiakkaista ei saada. Lisäksi malli on hieman jähmeä – nykymarkkinoinnissa pitää pystyä reagoimaan nopeasti eri tilanteisiin. Jos vaikka mediassa syntyy ilmiö liittyen johonkin matkailukohteeseen, pitäisi siihen pystyä reagoimaan nopeasti.
6. Tulospohjaista mallia ei tiettävästi käytetä missään. Tämä on tasapuolisin ja reilun malli ja vähentää julkisen rahan tarvetta. Malli myös varmistaa sen, että tehdyt toimenpiteet ovat tehokkaita. Mallin ongelma on sen teknologiakeskeisyys. Ovatko yrittäjät valmiita käyttämään toistaiseksi melko vähän tunnettua teknologiaa? Ja ovatko alueorganisaatiot valmiita muuttamaan koko ansaintalogiikkansa?
7. Matkailueuro on ideana erittäin kannatettava, mutta sen toteuttaminen on erittäin haastavaa. Jos tällainen veroluonteinen raha kerätään laskun yhteydessä, vaatisi se lain muuttamista. Lisäksi niiden yritysten määrittely jotka rahaa keräävät on erittäin haastavaa.
8. Matkailijan kortti on vaihtoehtona varteenotettava. Ongelma on se, että miten kortti saadaan markkinoitua kaikille matkailijoille niin, että riittävän moni sen ostaisi. Saadaanko tällä tavalla kerättyä riittävän iso potti?

Muitakin malleja lienee, mutta kirjoittaja ei niitä nyt keksi. Erittäin mielellään kuulen muistakin vaihtoehdoista. Tiedän, että monilla alueilla painitaan saman kysymyksen äärellä. Monilla alueilla myös yhdistyy useampi malli - erityisesti julkisen ja yritysrahan yhdistelmät ovat erittäin yleisiä.

Edellä kirjoitettu ei varmasti ole absoluuttinen totuus – tähän kaivataan kriittistä keskustelua.
Kommentoikaa!

Kysymys ministeri Alexander Stubbille

Matkailun edistämiskeskuksen 40-vuotisvastaanotolla oli vieraana Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb. Arvoisalle ministerille esitettiin matkailualan toimijoita usein askarruttanut kysymys – miksi Suomessa ei ole matkailuministeriä? Ministerin vastaus kuului vapaasti referoiden suurin piirtein näin: "No, samalla voitaisiin kysyä miksi ei ole peliministeriä."

Vastaus: Matkailuala on 66 kertaa isompi ala kuin peliala. Matkailu on isompi kuin maa- ja metsätalous, pankkisektori tai elintarviketeollisuus. Valtion veroista ja veroluonteisista maksuista 5,4 prosenttia on peräisin matkailualalta. Ja jos olette seuranneet maailman menoa viimeisten vuosien aikana, olette varmasti huomanneet, että talouskasvu ei ole ollut kovin ihmeellistä – Suomen bkt:n kasvu välillä 2007-2011 on ollut vähän päälle 3 %.

Matkailutulon kasvu vastaavana aikana on ollut 26%.

Kyseiset luvut löytyy TEM:in sivuilta. Vaikka kasvuluvut ovat olleet hurjia, on potentiaali vielä hurjempi. Matkailun osuus Suomen BKT:sta on 2,8 % kun globaalisti se on 5 % (UNWTO.org) Eli Suomi ei ole edes vielä maailman keskiarvossa – saatikka sen yli.

Se mikä ennen kaikkea tekee matkailusta erinomaisen alan - erityisesti nyt - on sen työllistävä vaikutus. Matkailu on työvoimaintensiivinen ala, ja se työllistää myös vähemmän koulutettuja ihmisiä.

Arvoisa Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri, eikö näillä luvuilla jo ansaita oma ministeri?

Strategioista

Strategia, eli suunnitelma tavoitteeseen pääsemiseksi, mielellään kilpailijoita paremmin



Gullö Gård kukkaloistoa

Kun strategiaa lähdetään tekemään, kuulee hyvin usein, että taas tehdään strategiaa joka ei kuitenkaan johda mihinkään - jää vain kirjahyllyyn pölyttymään. Syitä tähän on:

- Strategian on tehnyt sellaiset tahot joita suunnitelma ei varsinaisesti koske (esim. matkailualueen katto-organisaation virkamiehet tekee strategian joka koskee yrittäjien liiketoiminnan kehittämistä)

- Strategian tavoitteena on näyttää mahdollisimman hienolta – 150 sivua, vaikeita sanoja ja monimutkaisia prosesseja. Kuka tänä päivänä kerkeää sellaiseen syventyä?

- Strategia on itsessään hyvä, mutta sen toteuttamiseen ei ole varattu resursseja tai ylipäätään strategian valmistumisen jälkeiseen aikaan ei ole kiinnitetty huomiota

Strategioiden yksi keskeinen ongelma on myös se, että maailma muuttuu nykyään hyvin nopeasti. Muodikas seminaareissa puhuja, Anssi Tuulenmäki, kertookin siitä, että sen sijaan, että suunnitellaan ja suunnitellaan, pitäisi kokeilla ja kokeilla. Toimijoiden pitäisi olla ketteriä ja kokeilla – eikä pelätä epäonnistumista. Anssi jakaakin ”lupa epäonnistua” passiaJ. Kannattaakin muuten käydä katsomassa Anssin esitys Youtubessa – erittäin mielenkiintoinen ja inspiroiva esitys.

Länsi-Uudenmaan matkailustrategia

Länsi-Uudenmaan matkailustrategian osalta näihin asioihin on pyritty vastaamaan.

- Strategiatyössä on ollut erittäin vahva yrittäjävetoisuus. Työryhmässä on ollut 9 yrittäjää, 3 kuntien ja kaksi Novagon edustajaa. Lisäksi eri vaikuttamiskanavia seminaareista someen on ollut useita.

- Strategian ydinviesti on tiivistetty 3-4 sivuun – ja nekin melko ”löyhiä”, joskin täynnä asiaa.

- Strategiaprosessia seuraa automaattisesti työryhmätyöskentely, jossa alueen yrittäjät pistävät suunnitelmat käytäntöön yhdessä julkisen sektorin kanssa. Strategia on hyväksytty seitsemässä alueen kunnassa, joten myös poliittinen tahtotila strategian toteutumiseksi on varmistettu.

Näistäkin seikoista huolimatta on riski, että strategia jää hyllyyn. Siksi strategian valmistuttua pyritään panostamaan tiedottamiseen. Yksi merkittävä syy strategian unohtamiseen on nimittäin juuri se, että kukaan ei jaksa lukea tylsää paperia – vaikka tahtotilaa olisikin. Länsi-Uudenmaan matkailustrategia onkin tuotettu eri muotoihin – videona, power pointtina, äänitiedostona, räppinä sekä pdf tiedostona. Nämä kaikki tulevat olemaan saatavilla eri sähköisissä medioissa Youtubesta Slideshareen. Tavoitteena on saada mahdollisimman moni sisäistämään strategian sisällöt ja innostumaan yhteistyöstä.

Loppujen lopuksi tämäkin blogikirjoitus tähtää siihen, että saisimme laajan yhteistyön tuloksena yhdessä enemmän kuin yksin. Matkailustrategia on työkalu tätä varten. Ja ihan lopuksi kysymys on toimijoiden omasta aktiivisuudesta – oman ajan uhraamisesta.

- Länsi-Uudenmaan matkailustrategian virallinen julkistaminen 18.6.2013
- Strategian valmistumisprosessia on voinut seurata ja kommentoida osoitteessa www.lansi.fi/lansiuudenmaanmatkailu

 

Matkailupalvelujen tuotteistaminen venäläisille keisarillisin keinoin

Tähän asti venäläiset matkailijat ovat pudonneet syliimme ilman, että sen eteen on juurikaan erityisesti ponnisteltu. Kasvun ei kuitenkaan voi odottaa tapahtuvan pelkän maantieteen turvin. Mitä näiden venäläisten suhteen sitten oikein pitäisi tehdä? Käännetään nettisivut ja ruokalistat venäjäksi ja odotellaan?

Tätä kirjoittaessani on Matkailun edistämiskeskuksen kanssa toteutettu venäläisten matkailijoiden vierailu Länsi-Uudellamaalla juuri päättynyt. Alueellisen matkailustrategian ensimmäinen versio on julkaistu hiljattain, ja siinä venäläiset on ruotsalaisten ohella nostettu tärkeimmäksi ulkomaiseksi kohderyhmäksi. Yle uutisoi alkuvuodesta, että venäläisten matkailijoiden virta jatkuu vuolaana. MEK kertoo, että Suomi oli v. 2012 venäläisten suosituin matkakohde. Tilaa kasvulle kuitenkin on. Mutta on virhe ajatella, että venäläinen tulee automaattisesti uudestaan.

Tuotteista palvelusi venäläiselle kiinnostavaksi

Kun lähdetään tavoittelemaan ulkomaisia asiakkaita, liian usein tyydytään ratkaisuun, jossa olemassa olevat materiaalit käännetään vaaditulle kielelle ilman, että aineistoa saati tuotetta on lainkaan työstetty juuri kyseistä kohderyhmää palvelevaksi. Mekaanisen kääntämisen sijaan olisi syytä uhrata ajatus sille, miten omaa palvelua tulisi kehittää, jotta se vastaisi tavoitellun asiakasryhmän eli tässä tapauksessa venäläisen matkailijan tarpeisiin. Aloitetaan siis tuotteistaminen, eli luodaan uusia tai kehitetään olemassa olevia palveluita siten, että ne paketoidaan tiettyä asiakasryhmää varten. Kun palveluvalikoima on luotu, siitä tulisi kertoa tavalla, joka on tiedon vastaanottajalle ymmärrettävä ja kiinnostava.

Matkailupalvelun tuotteistamista venäläisille voi lähestyä esimerkiksi tutkimalla alueen venäläiseen historiaan ja kulttuuriin liittyviä paikkoja, henkilöitä ja tapahtumia. Omastakin kokemuksestamme tiedämme, että matkustaessaan Viipuriin suomalainen on kiinnostunut näkemään juuri Alvar Aallon suunnitteleman kirjastorakennuksen. Vieraassa maassa omaan kulttuuriimme ja historiaamme liittyvät kohteet tuntuvat meistä läheisiltä ja siksi kiinnostavilta.

Löydä venäläistä koskettavat tarinat, opettele tärkeät sanat

Esimerkiksi Raaseporiin liittyviä kiehtovia tarinoita löytyy Venäjän toiseksi viimeisen keisariparin kesäisistä matkoista suomalaiseen saaristoon. Tuotteistamalla voisi siis tarjota vaikka keisarillisen saaristokierroksen Aleksanteri III:n jäljissä. Venäläistä varmasti sykähdyttäisivät kertomukset siitä, miten Aleksanteri III ja puolisonsa Maria Fjodorovna kesälomillaan poikkesivat keisarillisella jahdillaan Tsarevnalla Barösundissa, Tammisaaressa ja Hangossa. Keisarinna, joka oli syntyjään Tanskan prinsessa Dagmar, hurmasi suomenruotsalaisia juttelemalla heille tuttavallisesti ruotsiksi. Dagmar kävi mielellään ostoksilla Tammisaaressa, ja hänen mukaansa nimetty lähde satumaisessa metsässä Lähdelahdessa oli keisarinnalle erityisen rakas paikka. Entä miltä kuulostaa keisariparin päiväretki junalla Hangosta Tammisaareen, josta matka jatkuisi Dagmariksi nimetyllä purrella Pohjankuruun ja edelleen hevosrattailla Fiskariin, kuten tapahtui kesäkuussa 1876? Matkalla voisi kertoa vaikka siitä, miten keisarilliset vieraat olivat niin ihastuksissaan Pohjankurun seudusta, että olivat jopa halukkaita ostamaan Åminnen tilan kesäpaikakseen. Näistä ja muista kiinnostavista keisarillisista yhtymäkohdista suomalaisiin kohteisiin voi lukea Jorma ja Päivi Tuomi-Nikulan kirjoittamasta kirjasta Keisarit kesälomalla Suomessa.

Historiaan ja kulttuuriin tutustumisen lisäksi kehotan opiskelemaan kieltä edes muutaman lauseen verran. Venäjällä on suotta maine erityisen vaikeana kielenä. Tämän selityksen kumoamiseksi suosittelen lämpimästi lukemaan Helsingin yliopiston venäjän kielen professori Arto Mustajoen v. 2012 Tieto-Finlandia-ehdokkaana olleen kirjan Kevyt kosketus venäjän kieleen. Matkailijan ilahduttamiseksi ja palvelemiseksi kieliopin koukeroiden opiskelu ei ole lainkaan välttämätöntä. Jo muutamalla lauseella voi saada ennen kaikkea välitettyä tunteen, että venäläinen vieras on tärkeä.

Palveluksessanne, arvon matkailija

Lehtori Eva Holmberg Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta kirjoitti helmikuussa tässä blogissa siitä, minkälaiset yritykset kuuluvat matkailusektorille. Heittäisinkin haasteen eteenpäin ja kysyisin, mikä toimija alueella ei sille kuuluisi? Venäläisen matkailijan auto voi tarvita korjausta, hän saattaa joutua lääkäriin tai hän voisi haluta käydä kampaajalla. Kuka tahansa meistä voi kohdata kadulla tietä etsivän tai apua tarvitsevan matkailijan. Raaseporin seutukunta nimettiin syyskuussa 2012 äkillisen rakennemuutoksen alueeksi. Nyt viimeistään on aiheellista jokaisen kuntalaisen nähdä venäläinen matkailija asiakkaana, joka tuo hänen kotiseudulleen elintärkeitä tuloja silloinkin, kun tämä poikkeaa keskusta-alueelta hiljaiselle rannalle tai kallion notkelmalle. Onko ilmapiiri valmis alueen palveluiden tuotteistamiseksi venäläisille?

Kun matkailija on kokenut saaneensa suorastaan keisarillisen elämyksen, voimme saada hänet suosittelemaan samaa muillekin ja palaamaan myös muista kuin maantieteestä johtuvasta syistä. Hänen Facebook-sivulleen ilmestyy matkasta kertova kuva-albumi, joka sisältää arvokkaan paikkatiedon. Hänen blogistaan löytyy Länsi-Uudellemaalle vievä kuvakertomus. Siinä oleva rahanarvoinen linkki vie matkalla kohdatun palveluntarjoajan sivulle, jonka luo bloggaajan Pinterest-seuraajat päätyvät. Tämä kun tapahtuu uudestaan ja uudestaan, seuraavillakin sukupolvilla on varaa tähän idylliseen rannikkoseudun eloomme.

Larissa Rima
FM, venäjän kieli ja kirjallisuus
Yrittäjä, markkinointiviestinnän suunnittelija
www.lara-x.fi
larissa.rima@lara-x.fi
Puh. +358 400 581521

Länsi-Uudenmaan matkailun yhteinen nimi

Matkailustrategiatyöryhmä on työstänyt vision, teemojen ja strategisten painopistealueiden lisäksi myös koko alueen yhteistä nimeä. Mikä on se nimi, jolla esiinnytään matkamessuilla, joka on esitteen kannessa tai on alueen matkailun nettisivujen osoite?

Nimivaihtoehtoja

Tässä listaa muutamista vaihtoehdoista joita on pyöritelty:

       -         Helsinki West

-          South Point Finland

-          Länsi.fi

-          West Uusimaa

-          Go West Uusimaa

-          Best of Finland

-          Ruukki Finland

-          South Coast Finland

-          Enjoy the best of West Uusimaa

-          Visit South Finland

-          South Finland

Näistä strategiaryhmä on valinnut viimeisen ja sen mahdolliset variaatiot.

Nimeä ei ole vielä lopullisesti valittu

Strategiaa tehdään yhdessä koko elinkeinon kanssa – tämä siis koskee todennäköisesti myös juuri sinua. Mikä sinun mielestäsi on paras vaihtoehto? Kirjoita oma ehdotuksesi alla olevaan kommentontilaatikkoon tai Facebooksivuillemme.

Tutustu länsi.fi sivuilla matkailustrategian ensimmäiseen versioon ja kommentoi!

Blogipostauksen kuva Pekka Vainio

Vilka företag hör till turismindustrin?

Vilka företag kan klassificeras som turistföretag? När är företag som driver t.ex. restaurangverksamhet, detaljhandel eller golfbanor turistföretag?

Är definitionen av vilka företag som verkar inom turismen en fråga om identitet? Hus skapas i så fall den identiteten? Är det så att de företag som dagligen säljer tjänster till turister utvecklas till ”turistföretag”? Eller har definitionen av turistföretag att göra med hur stor andel av företagets omsättning som skapas genom att turisterna köper företagets tjänster? Är det då möjligt att säga att t.ex. företag som får minst femtio procent av sin omsättning från turismen skall klassificeras som turistföretag?

Frågeställningen om vilka företag och branscher som bör räknas som turistföretag är viktig att begrunda på kommunal och regional nivå vid planering och beslutfattande om frågor som påverkar turisternas intresse för området.  Så gott som alla sektorer inom ekonomin så drar nytta av turismen, direkt eller indirekt. Inom områden som Nyland så är det förutom traditionella turistföretag inom transport-, hotell- och restaurangbranschen främst detaljhandeln, aktivitetsföretag som golfbanor och servicestationer som erhåller en betydande del av sin omsättning från turism. Inom de här branscherna så bidrar turismen därmed också till betydande sysselsättning.

Inom det av den Europeiska Regionala Utvecklingsfonden finansierade TouNet-projektet görs för tillfället en omfattande utredning över turismens ekonomiska betydelse i Nyland 2013. Undersökningen kommer att ge en uppskattning av hur stor betydelse turismen har både för traditionella och mindre traditionella turismbranscher. Det är viktigt både för turismnäringen och politiska beslutsfattare att få en ökad förståelse för hur mångfasetterade påverkningar turisterna har på ett områdets ekonomi. Vidare kommer undersökningen identifiera de viktigaste turistgruppernas i området ur ekonomisk synvinkel. Utanför huvudstadsregionen så är det troligtvis turister som övernattar i sina egna fritidshus samt hos släkt och vänner som är de största turistgrupperna och som också skapar de största turisminkomsterna för de regionala företagen. Det här betyder att de här turistgrupperna bör beaktas då man utvecklar och marknadsför existerande och nya tjänster.

I höst som kommer de preliminära resultaten från undersökningen som kan ses som en direkt på de undersökningar som gjordes i Västra Nyland 2009 och i dåvarande Östra Nyland 2010.  Personer som är intresserade av att veta mera om undersökningen kan gärna kontakta projektledare Eva Holmberg, lektor i turismen vid HAAGA-HELIA Yrkeshögskola.

Hälsningar, Eva Holmberg (epost: eva.holmberg@haaga-helia.fi; te. 040-5473178)