Miksi juuri matkailu?

Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin  Raaseporin Yrittäjien lehdessä 10.4.2014.

Elinkeinoministeri Vapaavuori on käynnistänyt tänä keväänä TEM:in alaisuuteen ns. Matkailun kärkihankkeen. Ministeri on useaan otteeseen todennut, että matkailu on yksi Suomen tulevaisuuden tärkeistä teollisuudenaloista. Jo nyt matkailu tuottaa 2,7 prosenttia bruttokansantuotteesta, eli enemmän kuin maa- ja metsätalous, pankkisektori tai elintarviketeollisuus. Perusteluiksi tulevaisuuden visioilleen Vapaavuori on esittänyt mm. matkailun voimakkaan kasvun, työvoimavaltaisuuden ja sen aluekehityksen kannalta suotuisat vaikutukset. Kärkihankkeen tavoitteena on lisätä matkailuyhteistyötä koko Suomessa ja terävöittää matkailun kärkiä.

Myös Länsi-Uudenmaan alueella matkailu on ollut pitkällä aikavälillä kasvussa ja julkiset toimijat ovat myös tämän huomanneet. Matkailun yksi keskeisimmistä haasteista on sen pirstaleisuus. Suomessa matkailu koostuu 27 000 pää-asiassa pienestä tai keskisuuresta yrityksestä. Jotta tämä joukko voisi tehdä parempaa yhteistyötä, tarvitaan julkisia toimijoita edesauttamaan prosessia eteenpäin. Samalla on kuitenkin tärkeää muistaa, että yritykset on pidettävä keskiössä. Jos yksityinen ja julkinen sektori tekee saumatonta yhteistyötä, voidaan Länsi-Uudenmaan alueelle houkutella merkittävästi nykyistä enemmän matkailijoita.

Matkailuun panostaminen kannattaa monestakin syystä

• Ensinnäkin, harva ihminen muuttaa paikkakunnalle, jossa hän ei ole joskus käynyt. Eli panostamalla matkailumarkkinointiin panostetaankin itseasiassa uusien asukkaiden houkutteluun alueelle. Sama koskee vaikkapa mökkiläisiä tai monia yrityksiä.
• Suomessa on lukuisia paikkakuntia, joissa ei olisi yhtäkään kauppaa, bussilinjaa tai lääkäriä ilman matkailijoita. Eli kun matkailijoille rakennetaan infraa ja palveluita, hyödyttävät ne automaattisesti myös asukkaita. Hyvät palvelut houkuttelevat taas lisää asukkaita ja työntekijöitä.
• Kuten todettu, matkailu on erittäin työllistävä ala. Tästä hyötyy erityisesti nuoret ja vaikeasti työllistettävät. Raaseporinkin alueella tämä on varmasti tärkeä asia huomioitavaksi.
• Kun matkailuun panostetaan ja saadaan jotain hienoa aikaiseksi, on sen ulkoistaminen Aasiaan hyvin vaikeaa. Esimerkiksi Fiskarsin ruukkialue on merkittävästi vaikeampi siirtää Chongqingiin kuin esim. elektroniikkakomponenttien valmistus.
• Matkailu on kasvuala. Vuonna 1950 maailmassa oli 25 miljoonaa kansainvälistä saapumista. Vuonna 2012 meni rikki miljardin raja. Vuoteen 2030 mennessä luku on jo lähempänä kahta miljardia. Tästä kasvusta ei kannata jäädä sivuun.

Länsi-Uudenmaan matkailuyhteistyöhön voit tutustua täältä: www.lansi.fi/lansiuudenmaanmatkailu
  Jukka Punamäki

Länsi-Uudenmaan matkailun aluekoordinaattori

Novago Yrityskehitys oy

Uudenmaan liitto

 

Länsi-Uudenmaan matkailussa on ja ei ole tapahtunut paljon vuonna 2013

Historian ensimmäinen Länsi-Uudenmaan matkailustrategia valmistui kesäkuussa 2013. Strategia tehtiin yritysvetoisesti ja se on hyväksytty seitsemässä alueen kunnan kunnanhallituksessa. Kyseessä on kuitenkin vain paperi ja ilman konkreettisia toimenpiteitä se jää pölyttymään kirjahyllyyn. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että kuntien toimijat ovat ottaneet strategian tosissaan ja monia toimenpiteitä on viety jo eteenpäin.

Vuoden ylivoimaisesti tärkein projekti on tietenkin Lumo. Syksyn aikana pidettiin yli kymmenen infotilaisuutta eri puolilla Länsi-Uuttamaata ja tavattiin kymmeniä yrityksiä kasvokkain. Sähköposteja ja puheluita on ollut sadoittain. Lopputulos on hyvä – joskin parempikin olisi voinut olla. Mukaan toimintaan on sitoutunut 26 yritystä. Määrä on kovin pieni, kun mietitään, että alueella on lähdes 1000 yritystä joilla olisi ainakin periaatteessa intressi olla mukana toiminnassa. Positiivista on se, että kuntajohtajat Novagon toimialueelta vievät Lumon asian kunnanhallituksiin päätettäväksi ensi vuoden puolella.

Yhteistyötä muualla Suomessa

Vastaavaa kehitystä on tapahtunut paljon muuallakin Suomessa. Hämeessä matkailuyritykset perustavat omaa yhteenliittymää. Kymenlaaksossa yhdistetään matkailutoimia. Kuopiossa yritysvetoinen matkailuorganisaatio korvaa kaupungin vastaavan. Lapissa rakennetaan koko Lapin kattavaa ”House of Lapland” markkinointikoneistoa. Tampereella ja Kemijärvellä yhtiöitetään matkailua. Lahdessa on tuoreessa muistissa Lahti Region –organisaation perustaminen. Esimerkkejä on vaikka kuinka. Eli matkailun alueorganisaatiot siirtyvät kuntien alaisuudesta yritysvetoisiin osakeyhtiöihin yli kuntarajojen. Lumo on täysin vastaava projekti, mutta edelleenkin asian edistyminen on tahmeaa.

Peiliin katsomisen paikka

Olen tätä Lumo asiaa vienyt eteenpäin ja varmasti minullakin on paikka katsoa peiliin. Miksi niin tärkeä asia kuin Lumo ei edisty toivotulla tavalla? Miksi yhteistyön hyötyjä ei saada kirkastettua sellaisella tavalla, että alueen yritykset lähtisivät mukaan? Olen itse toiminut aikaisemmin Posion matkailuyhdistyksen toiminnanjohtajana. Posiolla on alle 4000 asukasta ja matkailu vasta nouseva elinkeino. Silti matkailuyhdistyksessä on mukana yli 60 jäsentä. Ruka-Kuusamo matkailuyhdistyksessä on mukana yli 150 toimijaa. Yli 100 000 asukkaan Länsi-Uudellamaalla mukaan saadaan 26 toimijaa. Voi olla, että vertaus ontuu, mutta mielestäni se kuitenkin näyttää hieman mittakaavaa.

Ne yritykset, jotka eivät ole lähteneet mukaan Lumon toimintaan ovat useimmiten perustelleet asiaa sillä, että eivät näe mitä hyötyä Lumosta olisi juuri heille. Olen toki monilla eri esimerkeillä pyrkinyt tämän hyödyn osoittamaan, mutta lienee selvää, että yrityksen pitää itse se yhteistyön hyöty ensin oivaltaa. Sitä ei kukaan ulkopuolinen pysty tekemään. Kun asiasta on yhteisissä tilaisuuksissa puhuttu, on mm. seuraavat kommentit nousseet esille: ”Ahneus ei ole vielä voittanut kateutta Länsi-Uudellamaalla” tai ”Länsi-Uudellamaalla ei mene vielä riittävän huonosti, että yritykset näkisivät yhteistyön hyödyt”.

Ei synkistellä vaan katsotaan tulevaisuuteen

Keskustelen aktiiviesti myös alueen ulkopuolisten toimijoiden kanssa ja olenpa kuullut myös tämän suuntaisia kommentteja: ”Älä huoli, Länsi-Uusimaa on kuuluisa yhteistyöhaluttomuudesta”. No, en näe asiaa kuitenkaan näin synkkänä. Mukana olevat 26 yritystä ovat mielestäni kuitenkin selkeä osoitus siitä, että oikeaa asiaa ollaan viemässä eteenpäin. Nämä yritykset ovat oivaltaneet, että sijoittamalla yhteiseen hyvään saadaan koko alue nousuun ja sitä kautta kaikki hyötyvät. Monille ongelma voi olla myös konkretian puute. Kun Lumolla ei ole osoittaa menestyksekästä menneisyyttä, ei monet uskalla lähteä mukaan. Sitten kun kone on käynnissä, muuttuu varmasti monilla toimijoilla aatokset.

Kävi tässä niin tai näin, minun tehtäväni on edistää Länsi-Uudenmaan matkailun yhteistyötä. Jatkan tätä työtä aktiivisesti hankkeen loppuun saakka (kesäkuu 2014). Jos yhteistyö ei lähde liikkeelle nyt, lähtee se pakon edessä myöhemmin. Matkailun erittäin merkittävä asema Länsi-Uudellamaalla on kuitenkin sellainen asia jolta ei voi sulkea silmiä.

Kiitos kaikille toimijoille yhteistyöstä ja hyvää joulua!

Jukka

Ps. Kuka tietää missä blogin kuva on otettu?

Oma pesä kuntoon

Kierrän työni puolesta aktiivisesti eri matkailualueilla eteläisessä Suomessa. Edellisen työni puolesta
kiersin vastaavasti Lapin alueella. Olen jutellut kymmenien kuntapäättäjien kanssa matkailusta ja sen kehittämisestä. Lähtökohtani on käytännössä aina se, että yhteistyötä täytyy tehdä yli kuntarajojen (ja yli yritysrajojen, maakuntarajojen ja yhä enemmän myös maarajojen). Asiakas kun ei ole kiinnostunut hallinnollisista rajoista jotka ovat muodostuneet sata vuotta sitten puron tai lehmipolun mukaan. Asiakas ei tiedä koska siirrytään kunnasta toiseen. Asiakasta kiinnostaa vain itse matkailutuote – olipa se missä tahansa.

Fyffe
Olen siis levittänyt tätä ilosanomaa jo pitkään. Käytännössä se tarkoittaa resurssien uudelleen kohdentamista, eli vanhojen toimintamallien muuttamista ja rahan uudelleenallokointia. Eli fyffeä. Otsikosta jo varmasti arvaatte mikä kuntapäättäjien hyvin yleinen vastaus on. ”Yhteistyö on ihan hyvä juttu ja kannatamme sitä, mutta meidän täytyy laittaa ensin oma pesä kuntoon. Sitten voimme lähteä tekemään yhteistyötä laajemmalla mittakaavalla.” Tämä on fraasi jota en haluaisi koskaan enää kuulla yhdelläkään matkailualueella.

Jatkuva muutos
Tämä niin sanottu ”kotipesä” ei tule koskaan valmistumaan. Maailma muuttuu, asiakkaiden vaatimustaso muuttuu ja toimijat muuttuvat. Toimikenttä on nykyään sellainen, että toimintaa pitää pystyä kehittämään jatkuvasti. Jos odotellaan jatkuvasti oman pesän valmistumista, ei koskaan päästä tarvittavaan laajempaan yhteistyöhön. Entä sitten jos joku kohta ei toimi? Parempi kuitenkin että asiakkaita tulee nyt kuin vasta sitten kun yritys on mennyt konkurssiin.

Asiakkaan näkökulma
Jos esimerkiksi Länsi-Uudellamaalla ei ryhdytä vahvaan matkailuyhteistyöhön yli kuntarajojen hyvinkin pian, ajavat muut alueet ohi (ja ovatkin jo monilla tavoilla niin tehneet). Otetaan esimerkiksi Kymenlaakson alue, jossa 5 kuntaa lakkauttaa omat matkailutoimistonsa ja siirtävät resurssit yhteen yhteiseen toimistoon. Kotkan suunnalla on siis selvästi lähdetty katsomaan asiaa asiakkaan näkökulmasta kuntarajat unohtaen.

Niille jotka kannattavat yhteistyötä (niin yksityiset kuin julkiset toimijat) sanon tämän:
Show me the money!

Ps. Länsi-Uudenmaan matkailun yhteinen myynti- ja markkinointiyhtiö Lumo on lähdössä käyntiin.
Käy tutustumassa Lumon sivuihin.
Lumo järjestää infotilaisuuksia marraskuussa 2013. Ilmoittaudu mukaan.

Matkailualueen yhteistyön rahoittaminen

”Suomen 25 000 matkailuyrityksestä 90 prosenttia on pieniä, ja vain harvalla on mahdollisuuksia panostaa kansainväliseen markkinointiin.”
Lähde: Helsingin Sanomat 16.7.2013

Tämä on yksi keskeisimmistä haasteista matkailualalle – ehkäpä keskeisin.

Maailman matkailumarkkinat kasvavat valtavaa vauhtia, vetureina esim. Kiina ja Intia. Finnairin suorat lennot Aasiaan, Suomen luonto, turvallisuus ja ylipäätään erikoisuus ovat asioita jotka puhuvat kiistatta Suomen matkailupotentiaalin puolesta. Miksi siis emme saa tätä enempää matkailijoita Suomeen?

Vastaus siis yllä – alan pirstaleisuus.

Mitkä ovat ne yhteistyön mallit, joiden avulla nämä 25 000 yritystä yhdistetään ja lähdetään tekemään oikeasti merkittävää markkinointia valituilla kohdealueilla? Tässä yhteydessä puhutaan ennen kaikkea rahasta ja sen keräämisestä. Toki muutakin yhteistyötä tarvitaan, mutta ilman rahallisia resursseja ei esim. Kiinan kokoisessa maassa saada paljonkaan aikaiseksi.

Yhteistyön mallit (eli rahan keruu).

1. Alueorganisaatio (tai mikä tahansa muu yhteistyöelin) toimii puhtaasti julkisin varoin ja yrittäjät pääsevät mukaan ilmaiseksi. Tähän vaihtoehtoon voidaan mieltää myös hankkeet, kuten EAKR, vaikkakin näissä usein mukana jonkinlainen yrittäjäosuus (ei läheskään aina).
2. Alueorganisaatio kerää yrittäjiltä vuosimaksun joka on kaikille toimijoille samansuuruinen yrityksen koosta riippumatta.
3. Alueorganisaatio kerää yrittäjiltä vuosimaksun, joka on sidottu liikevaihtoon.
4. Alueorganisaatio tekee markkinointitoimenpiteitä ja kerää jokaista erillistä toimenpidettä varten rahoituksen halukkailta yrityksiltä
5. Alueorganisaatio paketoi koko vuoden toimenpiteet erilaisiin näkyvyyspaketteihin (esim. esite, netti ja messut) ja myy niitä ennen vuoden alkua
6. Alueorganisaatio tekee markkinointitoimenpiteitä ja ohjaa asiakkaita yrittäjille. Yrittäjät maksavat vain niistä asiakkaista, jotka saapuvat heille yhteistyön tuloksena. Eli toimitaan tulospohjaisesti.
7. Matkailueuro, eli asiakas maksaa vaikkapa hotellimajoituksen laskun yhteydessä yhden euron, joka tilitetään alueorganisaatiolle.
8. Matkailijan kortti. Alueorganisaatio myy matkailijan korttia josta saatavat varat käytetään yhteismarkkinointiin. Kortilla saisi erilaisia etuuksia järjestelmässä mukana olevista yrityksistä.

Muutama perusolettama

Jokaisessa mallissa on omat hyvät ja huonot puolet ja ne riippuvat näkökulmasta. Näin ollen asetan muutaman perusolettaman:
1. Matkailualue on houkutteleva kun tarjonta on laaja
2. Matkailualueen vetovoima syntyy pitkälti juuri pienten toimijoiden toimesta – esim. viinitila, kahvila, melontayritys, kirkko, museo, b&b, jne.
3. Julkisen rahoituksen osuus yksittäisen elinkeinon edistämiseksi vähenee tai katoaa kokonaan jollakin aikajänteellä
4. Aitoa ja pitkäjänteistä yhteistyötä syntyy vain jos järjestelmä on reilu ja tasapuolinen kaikille toimijoille
5. Kukaan ei halua vapaamatkustajia

Rahoitusmallien perkaus

1. Julkinen rahoitus vähenee tai poistuu kokonaan. Lisäksi julkinen rahoitus on byrokraattista ja se ei taivu kovin hyvin vaadittuihin asioihin. Julkisesta rahasta puuttuu dynaamisuus.
2. Koska matkailuyritykset ovat hyvin erikokoisia, on samansuuruinen vuosimaksu haasteellinen. 1000 euroa on täysin erikokoinen summa suurelle hotelliketjulle tai pienelle kahvilalle. Tästä seuraa kaksi asiaa: 1. emme saa kaikkia mukaan yhteistyöhön ja 2. järjestelmästä puuttuu reiluus ja pitkäjänteisyys katoaa.
3. Liikevaihtoon sidottu vuosimaksu on käytössä useammalla alueella. Onko kuitenkaan reilua, että iso yritys maksaa merkittävästi enemmän kuin pieni samasta näkyvyydestä? Tämä tarkoittaa hyväntekeväisyyttä isolta yritykseltä. Jos kuitenkin näkyvyyden laajuus sidotaan maksettuun summaan, pienten näkyvyys katoaa. Tästä seuraa taas se, että tarjonta supistuu ja juuri ne pienet matkailun helmet jäävät pois.
4. On erittäin vaivalloista kerätä jokaista kampanjaa varten erillinen rahoitus. Se ei ole myöskään kovin pitkäjänteistä, eli sitä mitä matkailumarkkinoinnissa juuri tarvittaisiin.
5. Paketointi on toinen melko yleisesti käytetty malli. Usein tämä malli on kuitenkin hieman sekava, kun paketteja on monia erilaisia. Myöskään tämä malli ei ole kovin pitkäjänteinen ja myyntityö pitää tehdä joka vuosi uudestaan. Tämä on myös yrittäjän kannalta hieman epävarma malli, koska mitään takuita yrittäjälle virtaavista asiakkaista ei saada. Lisäksi malli on hieman jähmeä – nykymarkkinoinnissa pitää pystyä reagoimaan nopeasti eri tilanteisiin. Jos vaikka mediassa syntyy ilmiö liittyen johonkin matkailukohteeseen, pitäisi siihen pystyä reagoimaan nopeasti.
6. Tulospohjaista mallia ei tiettävästi käytetä missään. Tämä on tasapuolisin ja reilun malli ja vähentää julkisen rahan tarvetta. Malli myös varmistaa sen, että tehdyt toimenpiteet ovat tehokkaita. Mallin ongelma on sen teknologiakeskeisyys. Ovatko yrittäjät valmiita käyttämään toistaiseksi melko vähän tunnettua teknologiaa? Ja ovatko alueorganisaatiot valmiita muuttamaan koko ansaintalogiikkansa?
7. Matkailueuro on ideana erittäin kannatettava, mutta sen toteuttaminen on erittäin haastavaa. Jos tällainen veroluonteinen raha kerätään laskun yhteydessä, vaatisi se lain muuttamista. Lisäksi niiden yritysten määrittely jotka rahaa keräävät on erittäin haastavaa.
8. Matkailijan kortti on vaihtoehtona varteenotettava. Ongelma on se, että miten kortti saadaan markkinoitua kaikille matkailijoille niin, että riittävän moni sen ostaisi. Saadaanko tällä tavalla kerättyä riittävän iso potti?

Muitakin malleja lienee, mutta kirjoittaja ei niitä nyt keksi. Erittäin mielellään kuulen muistakin vaihtoehdoista. Tiedän, että monilla alueilla painitaan saman kysymyksen äärellä. Monilla alueilla myös yhdistyy useampi malli - erityisesti julkisen ja yritysrahan yhdistelmät ovat erittäin yleisiä.

Edellä kirjoitettu ei varmasti ole absoluuttinen totuus – tähän kaivataan kriittistä keskustelua.
Kommentoikaa!

Kysymys ministeri Alexander Stubbille

Matkailun edistämiskeskuksen 40-vuotisvastaanotolla oli vieraana Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb. Arvoisalle ministerille esitettiin matkailualan toimijoita usein askarruttanut kysymys – miksi Suomessa ei ole matkailuministeriä? Ministerin vastaus kuului vapaasti referoiden suurin piirtein näin: "No, samalla voitaisiin kysyä miksi ei ole peliministeriä."

Vastaus: Matkailuala on 66 kertaa isompi ala kuin peliala. Matkailu on isompi kuin maa- ja metsätalous, pankkisektori tai elintarviketeollisuus. Valtion veroista ja veroluonteisista maksuista 5,4 prosenttia on peräisin matkailualalta. Ja jos olette seuranneet maailman menoa viimeisten vuosien aikana, olette varmasti huomanneet, että talouskasvu ei ole ollut kovin ihmeellistä – Suomen bkt:n kasvu välillä 2007-2011 on ollut vähän päälle 3 %.

Matkailutulon kasvu vastaavana aikana on ollut 26%.

Kyseiset luvut löytyy TEM:in sivuilta. Vaikka kasvuluvut ovat olleet hurjia, on potentiaali vielä hurjempi. Matkailun osuus Suomen BKT:sta on 2,8 % kun globaalisti se on 5 % (UNWTO.org) Eli Suomi ei ole edes vielä maailman keskiarvossa – saatikka sen yli.

Se mikä ennen kaikkea tekee matkailusta erinomaisen alan - erityisesti nyt - on sen työllistävä vaikutus. Matkailu on työvoimaintensiivinen ala, ja se työllistää myös vähemmän koulutettuja ihmisiä.

Arvoisa Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri, eikö näillä luvuilla jo ansaita oma ministeri?

Strategioista

Strategia, eli suunnitelma tavoitteeseen pääsemiseksi, mielellään kilpailijoita paremmin



Gullö Gård kukkaloistoa

Kun strategiaa lähdetään tekemään, kuulee hyvin usein, että taas tehdään strategiaa joka ei kuitenkaan johda mihinkään - jää vain kirjahyllyyn pölyttymään. Syitä tähän on:

- Strategian on tehnyt sellaiset tahot joita suunnitelma ei varsinaisesti koske (esim. matkailualueen katto-organisaation virkamiehet tekee strategian joka koskee yrittäjien liiketoiminnan kehittämistä)

- Strategian tavoitteena on näyttää mahdollisimman hienolta – 150 sivua, vaikeita sanoja ja monimutkaisia prosesseja. Kuka tänä päivänä kerkeää sellaiseen syventyä?

- Strategia on itsessään hyvä, mutta sen toteuttamiseen ei ole varattu resursseja tai ylipäätään strategian valmistumisen jälkeiseen aikaan ei ole kiinnitetty huomiota

Strategioiden yksi keskeinen ongelma on myös se, että maailma muuttuu nykyään hyvin nopeasti. Muodikas seminaareissa puhuja, Anssi Tuulenmäki, kertookin siitä, että sen sijaan, että suunnitellaan ja suunnitellaan, pitäisi kokeilla ja kokeilla. Toimijoiden pitäisi olla ketteriä ja kokeilla – eikä pelätä epäonnistumista. Anssi jakaakin ”lupa epäonnistua” passiaJ. Kannattaakin muuten käydä katsomassa Anssin esitys Youtubessa – erittäin mielenkiintoinen ja inspiroiva esitys.

Länsi-Uudenmaan matkailustrategia

Länsi-Uudenmaan matkailustrategian osalta näihin asioihin on pyritty vastaamaan.

- Strategiatyössä on ollut erittäin vahva yrittäjävetoisuus. Työryhmässä on ollut 9 yrittäjää, 3 kuntien ja kaksi Novagon edustajaa. Lisäksi eri vaikuttamiskanavia seminaareista someen on ollut useita.

- Strategian ydinviesti on tiivistetty 3-4 sivuun – ja nekin melko ”löyhiä”, joskin täynnä asiaa.

- Strategiaprosessia seuraa automaattisesti työryhmätyöskentely, jossa alueen yrittäjät pistävät suunnitelmat käytäntöön yhdessä julkisen sektorin kanssa. Strategia on hyväksytty seitsemässä alueen kunnassa, joten myös poliittinen tahtotila strategian toteutumiseksi on varmistettu.

Näistäkin seikoista huolimatta on riski, että strategia jää hyllyyn. Siksi strategian valmistuttua pyritään panostamaan tiedottamiseen. Yksi merkittävä syy strategian unohtamiseen on nimittäin juuri se, että kukaan ei jaksa lukea tylsää paperia – vaikka tahtotilaa olisikin. Länsi-Uudenmaan matkailustrategia onkin tuotettu eri muotoihin – videona, power pointtina, äänitiedostona, räppinä sekä pdf tiedostona. Nämä kaikki tulevat olemaan saatavilla eri sähköisissä medioissa Youtubesta Slideshareen. Tavoitteena on saada mahdollisimman moni sisäistämään strategian sisällöt ja innostumaan yhteistyöstä.

Loppujen lopuksi tämäkin blogikirjoitus tähtää siihen, että saisimme laajan yhteistyön tuloksena yhdessä enemmän kuin yksin. Matkailustrategia on työkalu tätä varten. Ja ihan lopuksi kysymys on toimijoiden omasta aktiivisuudesta – oman ajan uhraamisesta.

- Länsi-Uudenmaan matkailustrategian virallinen julkistaminen 18.6.2013
- Strategian valmistumisprosessia on voinut seurata ja kommentoida osoitteessa www.lansi.fi/lansiuudenmaanmatkailu

 

Matkailupalvelujen tuotteistaminen venäläisille keisarillisin keinoin

Tähän asti venäläiset matkailijat ovat pudonneet syliimme ilman, että sen eteen on juurikaan erityisesti ponnisteltu. Kasvun ei kuitenkaan voi odottaa tapahtuvan pelkän maantieteen turvin. Mitä näiden venäläisten suhteen sitten oikein pitäisi tehdä? Käännetään nettisivut ja ruokalistat venäjäksi ja odotellaan?

Tätä kirjoittaessani on Matkailun edistämiskeskuksen kanssa toteutettu venäläisten matkailijoiden vierailu Länsi-Uudellamaalla juuri päättynyt. Alueellisen matkailustrategian ensimmäinen versio on julkaistu hiljattain, ja siinä venäläiset on ruotsalaisten ohella nostettu tärkeimmäksi ulkomaiseksi kohderyhmäksi. Yle uutisoi alkuvuodesta, että venäläisten matkailijoiden virta jatkuu vuolaana. MEK kertoo, että Suomi oli v. 2012 venäläisten suosituin matkakohde. Tilaa kasvulle kuitenkin on. Mutta on virhe ajatella, että venäläinen tulee automaattisesti uudestaan.

Tuotteista palvelusi venäläiselle kiinnostavaksi

Kun lähdetään tavoittelemaan ulkomaisia asiakkaita, liian usein tyydytään ratkaisuun, jossa olemassa olevat materiaalit käännetään vaaditulle kielelle ilman, että aineistoa saati tuotetta on lainkaan työstetty juuri kyseistä kohderyhmää palvelevaksi. Mekaanisen kääntämisen sijaan olisi syytä uhrata ajatus sille, miten omaa palvelua tulisi kehittää, jotta se vastaisi tavoitellun asiakasryhmän eli tässä tapauksessa venäläisen matkailijan tarpeisiin. Aloitetaan siis tuotteistaminen, eli luodaan uusia tai kehitetään olemassa olevia palveluita siten, että ne paketoidaan tiettyä asiakasryhmää varten. Kun palveluvalikoima on luotu, siitä tulisi kertoa tavalla, joka on tiedon vastaanottajalle ymmärrettävä ja kiinnostava.

Matkailupalvelun tuotteistamista venäläisille voi lähestyä esimerkiksi tutkimalla alueen venäläiseen historiaan ja kulttuuriin liittyviä paikkoja, henkilöitä ja tapahtumia. Omastakin kokemuksestamme tiedämme, että matkustaessaan Viipuriin suomalainen on kiinnostunut näkemään juuri Alvar Aallon suunnitteleman kirjastorakennuksen. Vieraassa maassa omaan kulttuuriimme ja historiaamme liittyvät kohteet tuntuvat meistä läheisiltä ja siksi kiinnostavilta.

Löydä venäläistä koskettavat tarinat, opettele tärkeät sanat

Esimerkiksi Raaseporiin liittyviä kiehtovia tarinoita löytyy Venäjän toiseksi viimeisen keisariparin kesäisistä matkoista suomalaiseen saaristoon. Tuotteistamalla voisi siis tarjota vaikka keisarillisen saaristokierroksen Aleksanteri III:n jäljissä. Venäläistä varmasti sykähdyttäisivät kertomukset siitä, miten Aleksanteri III ja puolisonsa Maria Fjodorovna kesälomillaan poikkesivat keisarillisella jahdillaan Tsarevnalla Barösundissa, Tammisaaressa ja Hangossa. Keisarinna, joka oli syntyjään Tanskan prinsessa Dagmar, hurmasi suomenruotsalaisia juttelemalla heille tuttavallisesti ruotsiksi. Dagmar kävi mielellään ostoksilla Tammisaaressa, ja hänen mukaansa nimetty lähde satumaisessa metsässä Lähdelahdessa oli keisarinnalle erityisen rakas paikka. Entä miltä kuulostaa keisariparin päiväretki junalla Hangosta Tammisaareen, josta matka jatkuisi Dagmariksi nimetyllä purrella Pohjankuruun ja edelleen hevosrattailla Fiskariin, kuten tapahtui kesäkuussa 1876? Matkalla voisi kertoa vaikka siitä, miten keisarilliset vieraat olivat niin ihastuksissaan Pohjankurun seudusta, että olivat jopa halukkaita ostamaan Åminnen tilan kesäpaikakseen. Näistä ja muista kiinnostavista keisarillisista yhtymäkohdista suomalaisiin kohteisiin voi lukea Jorma ja Päivi Tuomi-Nikulan kirjoittamasta kirjasta Keisarit kesälomalla Suomessa.

Historiaan ja kulttuuriin tutustumisen lisäksi kehotan opiskelemaan kieltä edes muutaman lauseen verran. Venäjällä on suotta maine erityisen vaikeana kielenä. Tämän selityksen kumoamiseksi suosittelen lämpimästi lukemaan Helsingin yliopiston venäjän kielen professori Arto Mustajoen v. 2012 Tieto-Finlandia-ehdokkaana olleen kirjan Kevyt kosketus venäjän kieleen. Matkailijan ilahduttamiseksi ja palvelemiseksi kieliopin koukeroiden opiskelu ei ole lainkaan välttämätöntä. Jo muutamalla lauseella voi saada ennen kaikkea välitettyä tunteen, että venäläinen vieras on tärkeä.

Palveluksessanne, arvon matkailija

Lehtori Eva Holmberg Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta kirjoitti helmikuussa tässä blogissa siitä, minkälaiset yritykset kuuluvat matkailusektorille. Heittäisinkin haasteen eteenpäin ja kysyisin, mikä toimija alueella ei sille kuuluisi? Venäläisen matkailijan auto voi tarvita korjausta, hän saattaa joutua lääkäriin tai hän voisi haluta käydä kampaajalla. Kuka tahansa meistä voi kohdata kadulla tietä etsivän tai apua tarvitsevan matkailijan. Raaseporin seutukunta nimettiin syyskuussa 2012 äkillisen rakennemuutoksen alueeksi. Nyt viimeistään on aiheellista jokaisen kuntalaisen nähdä venäläinen matkailija asiakkaana, joka tuo hänen kotiseudulleen elintärkeitä tuloja silloinkin, kun tämä poikkeaa keskusta-alueelta hiljaiselle rannalle tai kallion notkelmalle. Onko ilmapiiri valmis alueen palveluiden tuotteistamiseksi venäläisille?

Kun matkailija on kokenut saaneensa suorastaan keisarillisen elämyksen, voimme saada hänet suosittelemaan samaa muillekin ja palaamaan myös muista kuin maantieteestä johtuvasta syistä. Hänen Facebook-sivulleen ilmestyy matkasta kertova kuva-albumi, joka sisältää arvokkaan paikkatiedon. Hänen blogistaan löytyy Länsi-Uudellemaalle vievä kuvakertomus. Siinä oleva rahanarvoinen linkki vie matkalla kohdatun palveluntarjoajan sivulle, jonka luo bloggaajan Pinterest-seuraajat päätyvät. Tämä kun tapahtuu uudestaan ja uudestaan, seuraavillakin sukupolvilla on varaa tähän idylliseen rannikkoseudun eloomme.

Larissa Rima
FM, venäjän kieli ja kirjallisuus
Yrittäjä, markkinointiviestinnän suunnittelija
www.lara-x.fi
larissa.rima@lara-x.fi
Puh. +358 400 581521